Ahdistuksen möykky kasvoi liian isoksi enkä enää kestänyt sitä
Aloitin Minnan ohjaamana itseni etsimisen ja henkistymisen vuonna 2020, joten olin ollut tällä polulla jo jonkun aikaa. Tiesin koko ajan olevani oikealla suunnalla, koska minulle kirkastui aina paremmin ja paremmin se, että kuka olin, mistä tulin ja mihin olin menossa. Tätä ennen nämä asiat olivat hieman hukassa omistajaltaan.
Pyysin Minnan apua, koska kaikesta huolimatta jotakin epämääräistä ahdistusta roikkui ilmassa. En oikein osannut kartoittaa mitä se oli, mutta ahdistuksen möykky kasvoi liian isoksi enkä enää kestänyt sitä. Olin tietyissä tilanteissa aivan hukassa, en tiennyt mitä halusin ja annoin ihmisten kävellä ylitseni, määrittää sitä mitä minun pitäisi haluta ja toivoa. Olin jotenkin oikealla polulla, mutta kuitenkin kontallani enkä päässyt ylös.
Tunnen sisälläni suurta rakkautta
Keväällä 2021 aloitin Minnan ohjaamana tarkemmin tutkia transformaatioprosessin muodossa tuota epämääräistä ahdistusta sisälläni. Se määrittyi mustaksi pilveksi, joka sijaitsi sydämeni kohdalla. Pilvenmöykky vei minulta elintilaa ja ilmaa. Lähdimme rauhallisessa ja turvallisessa tilanteessa tarkastelemaan mustaa pilveä lähempää, tunnustelemaan sitä ja ottamaan siitä pieniä palasia. Se tuntui pelottavalta, mutta jotenkin oikealta. Kädessäni pilven palaset eivät olleet enää niin pelottavia vaan alkoivat murentua tomuksi, jotka tuuli sitten puhalsi pois. Siinä sitä ahdistusta lensi tomuna ilmaan melkoisesti. Se tuntui hyvin puhdistavalta kokemukselta.
Samassa prosessissa aloimme kelata elämäni filminauhaa taaksepäin sinne missä musta pilvi on muistini mukaan ollut ensimmäisiä kertoja mukanani. Otteita on useita, mutta palaamme niin varhaiseen lapsuuteen kuin muistini yltää. Se liittyy lapsuuteni epävakaisiin oloihin, joissa olen tuntenut olevani yksin, turvaton ja tuntenut pienen lapsen maailman romahtavan. Tuolloin on musta pilvi tullut mukaan kuvioon ja siellä se on ollut sisälläni sydämeni kohdalla.
Tuolla lapsuuden muistossa aloin ikään kuin kuoria pilveä, ottamaan siitä pieniä kerroksia pois. Tämän myötä pilvi alkaa muuttaa muotoaan ja väriään. Se ikään kuin vaalenee ja kuorikerrosten ohentuessa, alkaa pilvi tavallaan hohtamaan lämmintä valoa. Minna pyytää minua tarkastelemaan lasta, itseäni, ulkopuolelta käsin ja näen lapsen jotenkin valossa, eikä mitään uhkaavia pilviä leiju hänen ympärillään. Tunnen sisälläni suurta rakkautta tuota pientä lasta katsellessani. Näen, että lapsi on turvassa, vaikka kodin olosuhteet olisivatkin epävakaat. Siinä tilanteessa annan myös anteeksi heille, jotka tekivät kodista epävakaan paikan tuolle lapselle.
Tiesin olevani turvasssa
Teimme samankaltaisen prosessin pari kertaa, koska sisälläni oli eräänlainen vaade, että tietyt asiat haluavat päästä ulos. Nämä tilanteet liittyivät aina turvallisuuden tunteeseen ja siihen kuinka sitä oli rikottu elämäni aikana. Käsittelimme tuota turvattomuuden tunnetta transformaatioprosessissa ja annoimme sen ikään kuin vyöryä yli, jyllätä niin kauan kuin tuota tunnetta vain riitti. Se tuntui pelottavalta, mutta Minnan ohjaamana tiesin olevani turvasssa.
Prosessien avulla turvattomuus ja siihen liittyvä häpeän, riittämättömyyden ja mitättömyyden tunteet laimenivat ja sulivat pois. Lapsuuden muistot ikään kuin lakkasivat hallitsemasta minua ja tuntui kuin olisimme korjanneet otoksia elämäni filminauhalta.
Prosessien jälkeen tunsin oloni olevan jotenkin kevyempi, helpompi, vahvempi ja jopa riehakkaampi. Turvallisuuden tunteessa tapahtui jotakin hämmästyttävää, jotain loksahti paikoilleen sisälläni. Pystyn nyt olemaan aito minä ja tiedän, että kaikki on hyvin juuri näin. Ennen ei näin ollut, koska pelkäsin aina olevani riittämätön mihin tahansa asiaan. Nyt tiedostan sen, ettei minun ei tarvitse olla enempää eikä vähempää kuin oma itseni.
Aito, oikea, rakkaudellinen sieluni pääsi jollain tapaa vapauteen transformaatioprosessin myötä.